Joskus on tilanteita, jolloin autoon ei mahdu minkäänlaisia vahvistimia eikä erillistä subwooferia. Tai halutaan tehdä laitteisto pienellä budjetilla tai muuten vaan mahdollisimman yksinkertaisesti. Tässä jutussa esitellään laitteisto, jossa on vain aktiivinen 2-tie etupää ja soitin jonka sisäisellä pääteasteella soitetaan kaikki kaiuttimet, ja sisäisellä DSP:llä tehdään kaikki jaot, tasonsäädöt, taajuuskorjaukset ja aikaviivesäädöt. Lopputulos oli yllättävän hyvä.
Alkutilanne
Lähtökohtana oli vanha harrasteauto Jeep Cherokee vuosimallia 1991. Tavaratila on täysin muuhun tarkoitukseen varattu, sinne ei voi sijoittaa mitään laitteita. Aiemmin tähän autoon oli tehty pienimuotoinen päivitys josta teimme juttua TÄÄLLÄ. Tuo laitteisto oli iso parannus ajan hampaan rikki syömiin alkuperäisiin kaiuttimiin, mutta niin kuin hyvin usein käy, nälkä kasvaa syödessä. Vaikka APX-sarjan edulliset koaksiaalit toimivatkin odotuksia paremmin jalkatiloista kokoäänialueen toistaen, alkoi silti tuntua siltä, että kyllä tässä parempaa stereokuvaa tekee mieli ja varsinkin selkeämpää ylä-äänien toistoa. Koska auton takakaiuttimet olivat lähestulkoon aina muutenkin pois päältä, tuli ajatus että entä jos toteuttaisi pelkällä soittimella aktiivisen 2-tie etupään kun autossa jo oli paikoillaan siihen kykenevä Pioneer MVH-S520BT soitin.
Koska tehoa on käytössä vähän, valittiin järjestelmän kaiuttimiksi PHD Audio 1.1 Twe-diskanttielementit ja PHD Audio FB 5.1 Mid-midbassoelementit. Diskanttielementti on sellainen, joka soveltuu hyvin off axis-asennukseen ja sen toisto miellytti omaa korvaa varsin paljon aiempien asennuskohteiden perusteella. Nimenomaan yläkeskiäänen osalta elementti on niin hyvä että siihen harva alle satasen hintainen diskantti pystyy. Akustisen kitaran, sähkökitaran ja laulun suhteen erinomainen elementti. Midbassoelementiksi valittiin FB-sarjan elementti siksi, että FB-sarjan elementeissä on hyvä keskialueen toisto, hyvä herkkyys ja huikean hyvä bassotoisto. Vaikka autossa olikin jo aiemmin asennettu kääpiökokoinen aktiivisubbari, oli toiveena myös saada lisää potkua bassopäähän.
Midbasson asennus
Autossa oli valmis 5.25″ kaiuttimen paikka pellissä, aiemmat Audisonin kaiuttimien mukana tulleet lyhyet johdonpätkät poistettiin auton kaiutinkaapeleista ja alkuperäisiin kaiutinkaapeleihin laitettiin hyvät abiko-liittimet kutistesukan kanssa paikoilleen. Yksi hyvä puoli PHD Audion kaiuttimissa on myös se, että kaikkiin elementteihin käy suoraan 6.3 x 0.8 mm abiko-liittimet. Tästä lisää asiaa TÄÄLLÄ. Samoin rungot ovat standardikokoisia, joten elementti istuu suoraan asennusaukkoon ja ruuvit käyvät suoraan alkuperäisiin reikiin. Midbasson asennuksen yhteydessä oveen laitettiin hieman Dynamat Extreme vaimennusmattoa ja oven sisällä sen päälle Dynaliner 1/4″ pehmytmattoa muutama pala. Kaiuttimen laipan alle liimattiin tiivistenauhaksi CTK AntiCreak-nauhaa. Kaiuttimen ympärille oli tehty jo aiemmin pehmytmatosta kaulus joka tiivistää kaiuttimen etupuolta ovipahviin.
Täydellistä oven umpeen vaimennusta ei tässä tehty, haluttiin säilyttää vanhan auton huollettavuutta joten oven takareunan iso aukko jäi auki. SItä peittää kosteussulkumuovi ja sen päälle tuleva ovipahvi joka tämän ikäisessä amerikkalaisessa autossa on vielä ihan kirjaimellisesti pahvia. Kaiutin jäi alkuperäisen ritilän taakse ja jatkossa identifioituu Jenseniksi.
Kaiutin mahtuu liikkumaan hyvin alkuperäisen ritilän alla, ovipahvin aukkon on aika lailla 5.25″ kaiuttimelle sopivan kokoinen. Isomman elementin asentaminen onkin sitten jo mahdotonta ilman ovipahvin pilkkomista, johon ei haluttu lähteä.
Diskanttien asennus
Diskanteille vedettiin omat kaapelit soittimelta suoraan, jotta voidaan käyttää soittimen sisäisiä 3-tie aktiivisuotimia hyödyksi. Pioneerin johtosarja muutettiin siten, että sen alkuperäisen kaiutinpuolen ISO-liittimen takakanavat liitettiin etukanavien liitäntöihin. Näin saatiin auton alkuperäisen ISO-liittimen etukanaviin ( eli midbassoille meneviin kaapeleihin ) takakanavien signaali, joka on tässä soittimessa 3-tie Network asennossa midbassojen kanavapari. Autoon asennettiin kaiutinpuolen ISO-liitin niihin diskanteille vedettyihin uusiin kaapeleihin. Ja soittimen johtosarjaan etukanaviin myös uusi ISO-liitin joka kytkeytyy siihen. Näihin muutoksiin ovat sopivat tarvikkeet TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ.
Järjestelmästä haettiin äänikuvaa ylemmäs ja selkeämmäksi, sekä parempaa stereokuvaa. Tässä autossa käytännössä ainoa asennuspaikka on tällöin A-pilari. Kojataulun päällä ei kuskin puolella ole juuri minkäänlaista järkevää tilaa koska kojetaulu on hyvin lyhyt ja tulee niin lähelle lasia mittariston alueella. Peilikolmio taas jää turhan alas, kuskin puolella mittariston taakse piiloon. Kuskin puolella A-pilari on myös hyvin lähellä kuskia. Kuuntelun perusteella toimivin ratkaisu oli sijoittaa diskantit hieman yläviistoon A-pilarissa ja suunnattuna hieman keskelle päin, mutta ei suoraan kuulijaan, ero äänessä kuskin ja apukuskin puolella tässä asennuksessa oli liian suuri. Molempiin pilareihin laitettiin merkkiteippi ja mitattiin kiinnityspisteet samalle korkeudelle.
Punaisiin täpliin porattiin 3.5 mm reiät. Diskantin asennusjalan pohjaosa kiinnitettiin niistä läpi M3 pulteilla ja isoilla aluslevyillä A-pilarimuoviin. Kun pohjaosa oli paikallaan, porattiin pilariin vielä 6 mm reikä diskantin kaapelille.
Diskantti tuli kuskin puolella pilarissa niin alas kuin se suinkin mahtui olemaan.
Kaiuttimet paikoillaan
Diskantti ja midbasso paikoillaan apukuljettajan puolella.
Settiin mitattiin mittanauhalla lähtökohtaiset viiveet ja elementeille laitettiin alustavat suotimet seuraavasti: Diskantille ylipäästö 3.15 kHz ( 12dB/ oct ), midbassolle alipäästö 2.5 kHz ( 12 dB/oct sekä ylipäästö 40 Hz ( 24 dB/oct ). Autossa jo paikoillaan olevalle pienelle aktiivisubbarille laitettiin alipäästö 40 Hz ( 24 dB/oct ). Aiemmat APX5 koaksiaalit toimivat parhaiten 63 Hz ylipäästöllä, nyt kun oli järeämmät elementit kyseessä, ajateltiin että tiputetaan jakoa 40 Hz taajuudelle, jospa sieltä se tulisi. Näillä lähtösäädöillä otettiin ensimmäinen pieni kuuntelu ja tehtiin ensimmäinen vastemittaus.
Aiempaan laitteistoon verrattuna selkein ero oli tietty siinä, että äänikuva oli nyt ylhäällä. Keskiäänialue ja diskanttialue paljon selkeämpi kuin aiemmin. Eli se tavoite tiedettiin jo tässä vaiheessa toteutuvaksi. Pioneerin soittimessa on valitettavasti alin mahdollinen taajuuskorjauskäyrä taajuudella 50 Hz. Siitä alempia taajuuksia voisi kokeilla nostaakin hieman. Joten siirrytään seuraavaan aiheeseen.
Pioneer Smart Sync APP
Pioneerin Smart Sync APPin avulla on helpompaa tehdä säätöjä soittimen sisäiseen DSP:n kännykän kosketusnäytöltä kuin perussoittimen yksiriviseltä tekstinäytöltä valikkoja selaamalla. Sen lisäksi se tekee mielenkiintoisen jutun soittimen taajuuskorjaimelle. Soittimesta käytettäessä taajuuskorjain on aika vaatimaton 13-kaistainen graafinen taajuuskorjain. Jossa valitettavasti harvoin sattuvat keskitaajuudet ongelmakohtien kanssa yksiin. Smart Syn APP muuttaa korjaimen 31-kaistaiseksi korjaimeksi, josta on useimmiten apua aivan eri tavalla!
Smart Sync APP löytyy niin Applen kuin Googlenkin sovelluskaupasta. Sovellus on ilmainen. Suosittelemme, että tarkistat ensi soittimen järjestelmäversion ja päivität sen uusimpaan versioon, ennen kuin alat käyttää APPia. Tämä huomattiin käytännössä, pari vuotta vanha soitin ei tahtonut saada millään yhteyttä puhelimessa olevaan APPiin Bluetoothin kautta. Yhteys saatiin kyllä kaapelin avulla tehtyä, mutta kaapelia käytettäessä jostain syystä kaikki muu toimi, mutta 31-kaistainen taajuuskorjain ei vaikuttanut mihinkään mitään. Eli juuri se ominaisuus jota sovelluksen asennuksella haluttiin saada käyttöön. Käyrät muuttuivat puhelimen näytöllä, mutta niillä ei ollut mitään vaikutusta ääneen korvakuulolla eikä vastemittarilla. Bluetooth-yhteydellä toimittaessa korjain toimi juuri niinkuin pitääkin. USB-tikulta vain Pink Noise kohisemaan laitteistoon ja Bluetoothin yli saatiin tehtyä säätöjä samalla. Näin nähtiin muutokset reaaliajassa tietokoneen näytöltä.
Audio-valikosta löytyvät aikaviivekorjaukset, kaiuttimien tasonsäädöt, jakosuotimet ja muita ääniasetuksia. Audio-valikossa valitaan Advanced Settings, jotta päästään käsiksi näihin olennaisimpiin.
HUOMIO! Ota kaikki mahdolliset megasuperhyperbassit sun muut efektit pois päältä ihan ensimmäiseksi. Ne sotkevat äänen ihan totaalisesti.
Ylläolevassa ikkunassa säädetään jakotaajuudet, jakojyrkkyydet, tasot ja aikaviiveet. Tässä DSP:ssä ei ole vaiheenkääntöä kuin subwooferille, eikä vaiheensäätöä sen tarkemmin portain muillekaan lähdöille. Jakojyrkkyyksiä muuttamalla saat kuitenkin vaikutettua vaihekäyttäytymiseen. Jos esimerkiksi et kuule mitään eroa bassotoistossa oli subwoofer kummassa vaiheessa tahansa ( rev tai nor ), kokeile muuttaa subwooferin jakojyrkkyyttä 6 dB loivemmaksi tai jyrkemmäksi. Ja testaa sitten vaihetta uudestaan. Todennäköisesti ero on nyt selvempi suuntaan tai toiseen.
Jakotaajuuksien ja jakojyrkkyyksien ja tasojen hakemisella kohdalleen saadaan usein vastettakin jo paljon tasaisemmaksi ilman taajuuskorjainta.
Tässä päädyttiin lopulta seuraaviin jakoihin:
- Diskantin ylipäästö 3.15 kHz ( 12 dB /oct )
- Midbasson alipäästö 2.5 kHz ( 6 dB / oct )
- Midbasson ylipäästö 25 Hz ( 24 dB / oct )
- Subwooferin alipäästö 40 Hz ( 24 dB / oct )
Ylläolevassa kuvassa on 31-kaistaisen equn aloitusikkuna. Tässä näkymässä säätäminen on hieman hakuammuntaa, voit piirrellä sormella kaaria jne jne. Mutta jos haluat säätää tarkemmin, klikkaan kuvan yläreunassa suurennuslasin kuvaa.
Tässä näkymässä voit säätää kaistoja 1 dB tarkkuudella liikuttamalla ylös tai alas haluamaasi taajuutta.
Tässä kuvassa on säädettynä sama näkymä. Me huomasimme, että olettamamme 40 Hz ylipäästön sijaan tässä projektissa käytetyt midit toimivat hienosti vielä 25 Hz ylipäästöllä. Ja kun niistä saatiin niinkin hyvin ulos matalampaa bassopäätä, päätimme kokeilla saisiko sitä otettua vielä hieman lisää taajuuskorjaimen avulla. Samalla otettiin ylempää bassoa vähemmäksi, se paransi selvästi saundia.
Muista kuitenkin, että kaikki korostamiset ovat pois siitä maksimiäänenvoimakkuudesta, jota voit käyttää. Tässä tapauksessa käytössä oli niin herkät kaiuttimet, että ääntä saadaan normaaliin kuunteluun heittämällä tarpeeksi jo pelkällä soittimen pääteasteella. Joten meillä oli siitä varaa hieman nipistääkin.
Lopputulos
Pelkkä soittimen teho ja ei-niin parhaat asennuspaikat muutenkaan ja elementtinä vain 5.25″ elementti. Silti saimme niin hyvän bassotoiston, että mikrokokoinen aktiivisubbari ei tuo siihen juuri mitään lisää. Käytännössä sen päälle laittaminen tekee bassotoistosta hieman epätarkemman ja pyöreämmän. Mutta tuo se siihen samalla pienen aavistuksen matalimpien määrää lisää, kun jakotaajuus on 40 Hz ja jyrkällä jaolla. Korkeammalla jaolla siitä oli tässä uudessa järjestelmässä enää haittaa kokonaissaundille.
Kun se kerran oli asennettuna, se päätettiin silti jättää paikoilleen. Soittimen valikosta se on helppo laittaa päälle ja pois päältä sen mukaan miltä tuntuu. Vanhan auton ajomelu on kuitenkin sitä luokkaa että pidempää maantiepätkää ajaessa aktiivisubi on toistaiseksi ollut mukana pelissä. Pätkäajoissa ja paikallaan kuuntelussa se yleensä on pois päältä.
Aktiivisetti oli tähän oikea ratkaisu. Asennuspaikoista johtuen herkkyyseroa oli diskantin ja midbasson välillä aika paljon. Ja sitä oli erittäin hyödyllistä päästä tasoittamaan tasojen säädöllä. Samoin jakotaajuuksien ja jyrkkyyksien asettaminen oli erittäin hyvä juttu lopullisen saundin kannalta. Lähes turha 13-kaistainen EQ muuttui sovelluksen avulla 31-kaistaiseksi ja sillä päästiin siistimään vastetta lisää.
Järjestelmän lopullinen vaste ilman aktiivisubbaria, eli pelkän 2-tie etupään vaste.
Pieniä taajuuskorjauksia tehtiin sinne tänne, suurimpina olivat yläbasson leikkaaminen vähemmäksi ja alimpien taajuuksien nostaminen. Setti täytti kaikki odotukset ja meni bassotoiston osalta vielä reilusti ylikin.
Tämä projekti on kuunneltavissa liikkeellämme satunnaisesti jos sillä on satuttu tulemaan töihin. Kysy ihmeessä käydessäsi jos kiinnostaa.
